Työn hakemisesta
Kuluneen vuoden aikana on hermoja kiristänyt töissä ihan huomattavasti. Asiaa ei ole helpottanut stressi organisaatiomuutosten kanssa ja omien pomojen vaihtuminen useampaankin otteeseen. Viimeisimmällä kerralla itselläni ei käynyt onni uusien pomojen kanssa ja kun rekrytoijat alkoivat ottaa yhteyttä niin aloin keskustelemaan vaihtoehdoista. Mutta, miten tähän päädytään?
Heti ensimmäiseksi kannattanee LinkedIn profiili olla kunnossa ja ajan tasalla. Itse en ole kokenut, että tuota tarvitsee sen ihmeemmin hioa täydelliseksi kunhan se on olemassa ja kattaa viimeisintä työhistoriaa. Tällä saa jo jonkin verran yhteydenottoja, joskin varsinainen hupi alkaa kun merkitsee olevansa avoin uusille työpaikoille. Tämän jälkeen onkin hyvä alkaa pistämään erillinen CV/resume kuntoon, koska tuota tullaan kysymään. Samalla on hyvä alkaa valmistella työnäytteitä, jos niitä alalla tarvitsee.
Suomessa tuolla ei tuntunut nyt niin hirveän pitkälle pääsevän, mutta täällä ei juuri muuta tarvitse sitten tehdäkään kuin odottaa. Aika pian alkaa tulla yhteydenottoja VMwarelta, Dropboxilta, Facebookilta, Googlelta, Amazonilta, Samsungilta ynnä muilta jotka haluavat kuulla minkälaisia haasteita haetaan ja minkälaisista tehtävistä olisi kiinnostunut. Nämä ensimmäiset viestit ovat aika epävirallisia, ja yleensä johtavat lyhyeen puheluun rekrytoijan kanssa jonka aikana katsotaan onko molemminpuolisia intressejä vai ei. Itse koin, että kannattaa avoimesti kertoa mitä haluaa eikä edes yrittää miellyttää kaikkia.
Ainakin minun tapauksessa lähes poikkeuksetta seuraava askel onkin sitten puhelinhaastattelu jonkun jo palkaavassa yrityksessä olevan oman alan työntekijän kanssa. Tämän haastattelun tarkoituksena tuntuu lähinnä olevan seulonta, jotta selkeästi sopimattomat hakijat saadaan karsittua. Monesti mukana saattaa olla alaan littyvä pieni tehtävä, mutta mitään kovin hankalaa harvemmin näkee. Näiden haastattelujen taso myös tuntuu vaihtelevan kovin paljon. Itselleni sattui sekä hyviä ja huonoja, enkä koe että näistä välttämättä kannattaa ottaa itseensä vaikkei sattumalta päätyisikään jatkoon. Esimerkkinä mainittakoon, että erään ison firman haastattelija tuntui lukevan kysymyksensä suoraan paperilta, ei antanut juurikaan aikaa kysellä edustamastaan firmasta eikä lopuksi osannut edes itse vastata omiin kysymyksiinsä. Lienee sanomattakin selvää, että tuo meni puihin - ei vähiten siksi, että haastattelija taisi ottaa vahingossa nokkiinsa.
Seuraavat askeleet alkavatkin sitten erota enemmän eri firmojen välillä, joten on vielä vaikeampaa sanoa mitään yleistä. Eräät firmat voivat antaa tässä vaiheessa tehtävän ja viikon tai pari aikaa ratkaista se, mutta käytännöt vaihtelevat firmojen ja alojen kanssa. Jos tämmöinen tehtävä tulee vastaan, niin sitä useasti arvoidaan ennen kuin hakija kutsutaan varsinaisiin haastatteluihin paikan päälle. Jos kutsutaan.
Paikan päällä varsinaisissa haastatteluissa aletaan oikeasti kartoittamaan kuinka hyvä hakija on. Jos ei ole joutunut suorittamaan alaan liittyviä tehtäviä vielä, niin nyt ainakin tulnee mahdollisuuksia moiseen. Jos firma on tehnyt karsintaa jo esitehtävän kanssa, haastattelut voivat olla keskittyneempiä muihin kuin tekniseen osaamiseen - esimerkiksi miten sopiva hakija on firman kulttuurin kanssa, johtamiskokemukseen ja teknisen osaamisen varmistamiseen.
Suomalaisittain voi olla yllättävää, että monen firman tapauksessa ei haastatteluissa välttämättä edes vielä tiedetä, mitä paikkaa hakija on tavoittelemassa. Toki pienempien firmojen kanssa tilanne lienee toisin, luonnollisista syistä. Isompien firmojen kanssa tuo tiimien hakeminen tapahtuu monesti joko haastattelujen jälkeen, tai rinnalla. Jos tähän vaiheeseen pääsee, niin sietää olla iloinen ja asetelma alkaa kääntyä ympäri - nyt hakijalla on mahdollisuus haastatella tiimejä ja alkaa valita mieleistään. Jos hakija on tarpeeksi hyvä, hän voi valita mielensä mukaan, mutta rajansa toki nirsoilullakin - molempien, hakijan ja tiimin täytyy olla tyytyväisiä toisiinsa. Koska hakija kuitenkin saa tehdä valinnan ja pystyy haastattelemaan useampia tiimejä, valta-asema on hänen puolellaan jos vain on tehnyt tarpeeksi hyvän vaikutelman.
Samaan aikaan firmat tekevät taustakartoituksensa, hakevat hyväksynnän palkkaukselle, ja jos kaikki menee hyvin, niin neuvottelut jatkuvatkin sitten palkkauksesta ja muista ehdoista puhumisella. Samalla tulee vastaan ainakin itselleni ehkä jopa se kaikkein kinkkisin vaihe - tässä vaiheessa olisi erittäin hyödyllistä olla useamman firman kanssa samaan aikaan, jotta voisi kilpailuttaa niitä keskenään. Jos tätä ei onnistu järjestämään, on hankalampi hilata tarjouksia ylöspäin.
Kun neuvottelut on käyty, niin seuraavaksi tuleekin sitten tarjous jonka ei pitäisi olla enää isompi yllätys. Ja sitten se jää hakijalle itselleen päätettäväksi, hyväksyykö sen vai ei. Tämän voi aina myös viedä nykyiselle työnantajalle ja kysyä voiko omaa tilannettaan muuttaa, jos jääminen kiinnostaa.
Heti ensimmäiseksi kannattanee LinkedIn profiili olla kunnossa ja ajan tasalla. Itse en ole kokenut, että tuota tarvitsee sen ihmeemmin hioa täydelliseksi kunhan se on olemassa ja kattaa viimeisintä työhistoriaa. Tällä saa jo jonkin verran yhteydenottoja, joskin varsinainen hupi alkaa kun merkitsee olevansa avoin uusille työpaikoille. Tämän jälkeen onkin hyvä alkaa pistämään erillinen CV/resume kuntoon, koska tuota tullaan kysymään. Samalla on hyvä alkaa valmistella työnäytteitä, jos niitä alalla tarvitsee.
Suomessa tuolla ei tuntunut nyt niin hirveän pitkälle pääsevän, mutta täällä ei juuri muuta tarvitse sitten tehdäkään kuin odottaa. Aika pian alkaa tulla yhteydenottoja VMwarelta, Dropboxilta, Facebookilta, Googlelta, Amazonilta, Samsungilta ynnä muilta jotka haluavat kuulla minkälaisia haasteita haetaan ja minkälaisista tehtävistä olisi kiinnostunut. Nämä ensimmäiset viestit ovat aika epävirallisia, ja yleensä johtavat lyhyeen puheluun rekrytoijan kanssa jonka aikana katsotaan onko molemminpuolisia intressejä vai ei. Itse koin, että kannattaa avoimesti kertoa mitä haluaa eikä edes yrittää miellyttää kaikkia.
Ainakin minun tapauksessa lähes poikkeuksetta seuraava askel onkin sitten puhelinhaastattelu jonkun jo palkaavassa yrityksessä olevan oman alan työntekijän kanssa. Tämän haastattelun tarkoituksena tuntuu lähinnä olevan seulonta, jotta selkeästi sopimattomat hakijat saadaan karsittua. Monesti mukana saattaa olla alaan littyvä pieni tehtävä, mutta mitään kovin hankalaa harvemmin näkee. Näiden haastattelujen taso myös tuntuu vaihtelevan kovin paljon. Itselleni sattui sekä hyviä ja huonoja, enkä koe että näistä välttämättä kannattaa ottaa itseensä vaikkei sattumalta päätyisikään jatkoon. Esimerkkinä mainittakoon, että erään ison firman haastattelija tuntui lukevan kysymyksensä suoraan paperilta, ei antanut juurikaan aikaa kysellä edustamastaan firmasta eikä lopuksi osannut edes itse vastata omiin kysymyksiinsä. Lienee sanomattakin selvää, että tuo meni puihin - ei vähiten siksi, että haastattelija taisi ottaa vahingossa nokkiinsa.
Seuraavat askeleet alkavatkin sitten erota enemmän eri firmojen välillä, joten on vielä vaikeampaa sanoa mitään yleistä. Eräät firmat voivat antaa tässä vaiheessa tehtävän ja viikon tai pari aikaa ratkaista se, mutta käytännöt vaihtelevat firmojen ja alojen kanssa. Jos tämmöinen tehtävä tulee vastaan, niin sitä useasti arvoidaan ennen kuin hakija kutsutaan varsinaisiin haastatteluihin paikan päälle. Jos kutsutaan.
Paikan päällä varsinaisissa haastatteluissa aletaan oikeasti kartoittamaan kuinka hyvä hakija on. Jos ei ole joutunut suorittamaan alaan liittyviä tehtäviä vielä, niin nyt ainakin tulnee mahdollisuuksia moiseen. Jos firma on tehnyt karsintaa jo esitehtävän kanssa, haastattelut voivat olla keskittyneempiä muihin kuin tekniseen osaamiseen - esimerkiksi miten sopiva hakija on firman kulttuurin kanssa, johtamiskokemukseen ja teknisen osaamisen varmistamiseen.
Suomalaisittain voi olla yllättävää, että monen firman tapauksessa ei haastatteluissa välttämättä edes vielä tiedetä, mitä paikkaa hakija on tavoittelemassa. Toki pienempien firmojen kanssa tilanne lienee toisin, luonnollisista syistä. Isompien firmojen kanssa tuo tiimien hakeminen tapahtuu monesti joko haastattelujen jälkeen, tai rinnalla. Jos tähän vaiheeseen pääsee, niin sietää olla iloinen ja asetelma alkaa kääntyä ympäri - nyt hakijalla on mahdollisuus haastatella tiimejä ja alkaa valita mieleistään. Jos hakija on tarpeeksi hyvä, hän voi valita mielensä mukaan, mutta rajansa toki nirsoilullakin - molempien, hakijan ja tiimin täytyy olla tyytyväisiä toisiinsa. Koska hakija kuitenkin saa tehdä valinnan ja pystyy haastattelemaan useampia tiimejä, valta-asema on hänen puolellaan jos vain on tehnyt tarpeeksi hyvän vaikutelman.
Samaan aikaan firmat tekevät taustakartoituksensa, hakevat hyväksynnän palkkaukselle, ja jos kaikki menee hyvin, niin neuvottelut jatkuvatkin sitten palkkauksesta ja muista ehdoista puhumisella. Samalla tulee vastaan ainakin itselleni ehkä jopa se kaikkein kinkkisin vaihe - tässä vaiheessa olisi erittäin hyödyllistä olla useamman firman kanssa samaan aikaan, jotta voisi kilpailuttaa niitä keskenään. Jos tätä ei onnistu järjestämään, on hankalampi hilata tarjouksia ylöspäin.
Kun neuvottelut on käyty, niin seuraavaksi tuleekin sitten tarjous jonka ei pitäisi olla enää isompi yllätys. Ja sitten se jää hakijalle itselleen päätettäväksi, hyväksyykö sen vai ei. Tämän voi aina myös viedä nykyiselle työnantajalle ja kysyä voiko omaa tilannettaan muuttaa, jos jääminen kiinnostaa.
Comments
Post a Comment